vaikka hoksu antoikin mielenkiintoisen aiheen blogia varten, päädytän nyt mielummin kuitenkin portfoliosta, koska se on mulle ajankohtaisempi ongelma.

Eli vaihtoa varten pitäisi tehdä porftolio, mutta ongelmaksi muodostuu se, ettei mediatuotannosta oli kauhean helppo koota työnäytteitä, koska aina ei ole mitään visuaalista näyettävää. Ja onhan se nyt aika kuivaa, jos porfolio sisältää vain 10 sivua tekstiä.

Taitaa olla pakko lisätä portfolioon myös joitain koulu tehtäviä, koska työkokemuksia ja projekteja alalta ei ole vielä kauhean paljon. Tuntuu vaan erityisen tyhmältä laittaa työnäytekansioonsa koulutehtäviä. Varsinkin kun kyse on mainonnan tehtävistä, eivätkä niiden toteutukset ole koskaan loppuun asti vietyjä. :(

Miten tällaisen ongelman voi ratkaista?

Täytyy varmaan vain mennä sillä mitä on ja keskittyä sitten korostamaan sitä omaa motivaatiota, jos kokemus ja omat näytteet eivät ole prhaimpia tai monipuolisimpia... Ja ehkä tehdä portfoliosta persoonallisemman, joka kertoo myös tehtyjen projektinen lisäksi, millainen ihminen on kyseessä.

Pakko ruveta hommiin jo pikkuhiljaa... palautuspäivä lähestyy nimittäin uhkaavasti!!!

Sofia antoi aiheessan viiatusta siihen kuinka tekniikka kehittyy koko ajan kovaa vauhtia ja tuottajan pitäisi pysyä mukana.

Yhtenä suurena kehitysaskeleena on 3D-elokuvat, jotka ovat jo aika kauan yrittäneet tehdä tuloaan. Katsomiselämyksen kerrotaan muuttuvat hurjasti ja kokemuksen olevan todellisempi. Itse el ole vielä yhtäkään uuden tekniikan 3D-elokuvaa nähnyt, joten en sinäänsä osaa kommentida katsomiskokemuksen syventymistä.

Yksi syy miksi en sellaista ole vielä nähnyt on varmasti se, että 3D-elokuvat ovat jumittuneet seikkalu/toiminta-elokuvagenreen, enkä itse perusta juurikaan tämän tyyppisistä elokuvista. Täytyy myös myöntää, että olen hieman skeptinen koko 3D- touhun kanssa. Mielestäni sen markkinoinnissa korostetaan juuri sitä, kuinka todentuntuisilta ja upeilta kaikki efektit, räjähdykset ja tointa tuntuvat. Siitä saa kuvan, että 3D tulee toimimaan ainoastaan suuren budjetin Hollywood toimintaleffoissa.

Miten 3D tulee mullistamaan draamakerrontaa? Pystyn nyt jo uppoutumaan elokuvan maailmaan, ilman että minun tarvitsee pukea laseja päähäni. En ole vielä vakuuttunut siitä, että tämä tekniikka tulisi millään tavalla mullistamaan omia elokuvakokemuksiani, mutta koskaan ei myöskään pidä sanoa "koskaan".

Olisi niin milenkiintoista nähdä, missä tulee työskentelemään tulevaisuudessa. Enkä nyt tarkoita vain valmistumisen jälkeen vaan tulevaisuutta, jolloin oma ammattitaito on kehittynyt ja tietää millaisia töitä haluaa tehdä.

Missä mediatuotannosta valmistuneet ihmiset ovat töissä 50-vuotiaina? Median alaa pidetään usein nuorten ihmisten työnä sen stressaavuuden ja epäsäännöllisen rytmin takia. Mihin sitten nämä esimerkikis televisiossa koko työuransa työskennelleet 40- vuotiaat sirtyvät, kun eivät halua enää yhtä hektistä ja vaiheittaista työelämää? En osaa ollenkaan kuvitella itseäni missään työskentelemässä sen ikäisenä. En osaa oikeastaan edes kuvitella itseöni 50-vuotiaana :D

30 vuoden aikana, valmistumisesta viidenkympin ikään, ehtii tapahtua paljon. Niin yhteiskunnassa kuin erityisesti median ja viestinnän kehityksessä. Jos miettii millä tavalla media toimi 30 vuotta sitten, voi vain kuvitella kuinka paljon kehitystä on tapahtuu seuraavien vuosikymmenten aikana. Silloin mediatuotannon koulutusohjelma on todennäköisesti hyvin erilainen.

Koska opiskelemme ja tulevaisuudessa työskentelemme alalla, joka kehittyy kovaa vauhtia, on hyvä pitää mielessä uudelleenkouluttautuminen. Ei pidä jäädä jälkeen kehityksestä ja luottaa vain koulussa opittuihin metodeihin, vaan etsiä ja oppia uutta koko työuransa ajan.

Jos se aikakone vain keksittäisiin...

Kyllä sitä tänään taas tuli ihmeteltyä, että miten päivästä toiseen, vuosi vuoden jälkeen puoli kahdeksalta illalla televisiossa pyörii Salatut elämät..

Salkkarit alkoi vuonna 1999 ja itsekkin niitä silloin 11-vuotiaana seurasin ahkerasti. Nykyään sarjaa katsoo aivan eri silmin. Sarjaa ei katso niinkään draamana kuin komediana. Junikääntett ovat kökköjä ja epäuskottavia, roolityöt jäykkiä ja teennäisiä sekä tuotannolliset ratkaisut ja leikkaukset herättävät välillä suurta hilpeyttä. Nykyään sitä katsoo enemmänkin kevyenä viihteenä ja komediana.

On kuitenkin totta, että Salatut elämät keräävät päivittäin yli 800 000 katsojaa. Se on uskomattoman paljon. Samaan yltää vain tv-uutiset ja jotkut viikottain esitettävät viihdeohjelmat kuten Tanssii tähtien kanssa.

Mutta mikä on ohjelman suosion salaisuus? Vaikka juonikäännökset eivät kaikki ole aivan arkipäiväisiä kuten kaksoisveljen ilmestyminen kuvioihin, on sarjassa kuitenkin realismin tuntua. Näyttelijät eivät vaikuta aina valmissanaisilta ja olemukseltaa ovat hieman vaivautuneita. Todellisuus on sellaista. Eihän oikeasti kukaan näytä siltä kuin Kauniiden ja rohkeiden näyttelijäkaarti.

Salatut elämät on välillä vähän kökkö, mutta se ei väitä tai yritä olla mitään muuta kuin se on. Huomaa että sarjaa tuotetaan nopealla tahdilla ja mitään visuaalisia juttuja ei ole aikaa viilailla. Ehkä juuri se inhimillisyys, joka viimeistelemättömästä kuvasta huokuu ,on se joka katsojiin juuri vetoaa.

Mainoksen ei tarvitse aina olla hieno ollakseen hyvä. Danion uusi mainos pienestä kiusallisesta nälästä on yksi tämänhetkisistä hauskoista televisiossa pyörivistä mainoksista

Danion mainos ei ole visualisesti hieno. Sen juoni ei ole mitään suurta uutta ja hienoa. Siinä on vain hauska ja sympaattinen olio, tämä pieni ja kiusallinen nälkä-mörökölli. Mainos ei ole innovatiivinen, eikä siinä ole mitään hienoa grafiikkaa tai

Mainos on kuitenkin saanut huomiota tietyissä piireissä. Eniten hilpeyttä se on todennäköisesti herättänyt nuorissa. Pienelle kiusalliselle nälälle on perustettu jopa fanisivusto facebookiin, jolla on 45 fania.

Joskus mainos voi olla myös surkea ollakseen hyvä.

 

mainos:

http://www.youtube.com/watch?v=b5ziPyHUioU